2017

Orffit feat. Laitakaupungin orkesteri – Pääjalkaiset

Pääjalkaiset on Orffien 20-vuotisjuhlajulkaisu, sillä trio on ollut ihmeiden teossa jo vuodesta 1996. Tälle vasta 11. levylleen he ovat saaneet vahvistuksekseen pohjanmaalaisen pelimanniporukan Laitakaupungin orkesteri. Orffit eivät esittelyitä ehkä kaipaa, mutta mainittakoon, että heidän tekemisiään on voinut seurata Pikku Kakkosesta, lukuisilla päiväkoti- ja koulukeikoilla sekä Youtube-videoilla. Laitakaupungin orkesteri ei ole aiemmin juurikaan kunnostautunut lastenmusiikin saralla, mutta oman musiikkinsa lisäksi he ovat tehneet yhteistyötä mm. Samuli Putron ja Palefacen kanssa. Yhteistyöhön johtaneista tekijöistä mainitaan levykansitekstissä näin: sukulaisen sähäkät synttärit, levottomat jalat ja puheet, liian lyhyet yöunet sekä liian pitkät päiväunelmat.

Levyllä on paljon tuttua, hyvää ja turvallista. Sanoituksien , hieman vinksahtanut ja oivaltava huumori on kappaleiden parasta antia, mutta sointimaailmaan voisi toivoa lisää rikastuttavia elementtejä. Laitakaupungin orkesteri toi mukaan lisää soittimia ja naisvokalistin, mutta levyllä se ei kuulu niin paljon, kuin olisi voinut olettaa. Keikoilla, joilla Orffit ovat perinteisesti loistavia, päässee isokin kokoonpano paremmin esiintuomaan koko repertuaariaan.

 

Levyltä löytyy tuttuun tapaan musiikkia, jonka lyriikat aukenevat parhaiten hieman päiväkoti-ikäisiä varttuneemmille lapsille. Ensimmäinen kappale Sattuman kauppa aloittaa verbaalisen ilotulituksen, josta pääsee nauttimaan miltei koko levyn ajan. ”Sattuman kaupassa pöllöt päivät, sinnekö possuilta säästöt jäivät, hetipitiliimoja, vesiväritöitä, salibändimatseja, käärmevöitä. Sattuman kaupassa reunaton pitsa ja sydämen kuvia sylkevä ritsa.” Sanoilla leikittelyn lomassa levyltä löytyy  monia hienoja, hauskoja ja osuvia tarinoita. Kappaleessa Jussin talo Jussi rakentaa ahneuksissaan vähän korkeamman rakennuksen, johon tarvitaan lopulta astronautteja asentamaan ikkunoita. Liioittelu jatkuu vielä talon romahdettua Jussin rakentaessa talon raunioista löytyneistä laudanpätkistä Ylen kampanjateeman haasteen henkilökohtaisesti vastaanottaen miljoona linnunpönttöä. Metallipeikossa käy ilmi se, että kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se ensi alkuun kuulostaa. Metsässä matalalta murahteleva olio ei olekaan peikko vaan raskaan musiikin ystävä, joka tykkää laulaa örisemällä. Toiset -kappaleessa pureudutaan samaan moninaisuutta pohtivaan teemaan. Laulussa luetellaan mainioita huomioita ihmisten erilaisesta suhtautumisesta asioihin: ”toiset juhlii nimpparitkin, toiset juhli ei, toiset kohtaa puhumatta, toiset aina sanoo hei!”. Pidempien tarinoiden lomassa on muutamia oivia lyhyitä, napakoita kappaleita kuten Muistilista. Siinä on tiivistettynä yksinkertaisia ohjeita onnelliseen elämään. Riittää kun syö, pitää huolta eläimistä ja plussaa tulee, jos sen lisäksi lajittelee jätteet. Hyviä tarinallisia lauluja on Jumi, jossa käsitellään ajankohtaista digiloikkaan liittyvää ergonomista ongelmaa, kun tietokonenero juuttuu koneensa ääreen. Presidentin kadonnut sukka ei tiettävästi aiemmin ole seikkaillut lastenlauluissa, kuten kappaleessa Hajuakum-maa. Siinä kadonnut vaatekappale aiheuttaa harmaita hiuksia, ja sitä etsitään porukalla pitkin ja poikin, kunnes se löytyy lopulta koiran suusta. Laastarihommia taasen tuo hienosti esiin lapsuuden ja nuoruuden usein hieman rämäpäisen, duudsonmaisen asenteen elämään. Kun kaikkia mutkia ei kierretä, vaan pusketaan suoraan ja mokienkin kautta luodaan uutta. Samaa oman tiensä kulkijuutta orffitkin julistavat, mutta olisi toivottavaa, että seuraavalla albumilla hekin heittäytyisivät rohkeammin kokeilemaan jotain monipuolisempaa myös sävelten suhteen. Taattua orffia tämä joka tapauksessa on, ja siitä tulee plussaa, samoin kuin levyn mukana tulevista laulunsanoista kitarasointuineen.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Vastarannan Siili yhtyeen muodostavat yli 20 vuotta lastenmusiikkia tehnyt duo Soiva Siili, Markus Lampela ja Kyösti Salmijärvi, sekä Aknestik-yhtyeestäkin tuttu poppari Jukka Takalo. Kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli vuonna 2014 ehdolla Emma-palkinnon saajaksi, ja samana vuonna Soiva Siili sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Vastarannan Siilin vähän hauskasti nyrjähtäneeseen huumoriin, musiikkiin ja animaatioihin voi tutustua Soivan Siilin ja Jukka Takalon omilla verkkosivuilla sekä Vastarannan Siilin Facebook-sivuilla. Uuden albumin oheistuotteena on lisäksi syntynyt Harri Filpan laulujen tarinoista piirtämä sarjakuvakirja Vastarannan Siili piipertää. Yhtye on itse luonnehtinut, että lastenmusiikki on perhemusiikkia, ja siinä voidaan käsitellä ajankohtaisia asioita, pelkoja ja mielenkiinnon kohteita pilke silmäkulmassa. Vaikka kyseessä on trio-yhtye, levyllä on kuultavissa parisenkymmentä osaavaa soittajaa, jos taputtajatkin lasketaan mukaan. Taputuksen lisäksi instrumenttien joukosta löytyvät mm. vihellys, irlantilainen säkkipilli, turkkilainen sipsi ja slovakialainen paimenhuilu.

Levyn aloittava Peruna kiteyttää oivallisesti pariinkymmeneen sekuntiin yhtyeen omaperäisen tavan lähestyä asioita ja ilmiöitä. ”Rosvo asuu repussa. Reppu ajaa autoa. Pakoputken takana on peruna”. Samaa nonsense- ja punk-henkeä on löydettävissä mm. kappaleesta Murskaräkä: ”Murskaräkä liikennevaloihin. Ja se kaatuu hiekkalaatikolla. Murskaräkä”. Räkäbiisi on saanut alkunsa kahden pienen pojan innostuttua päiväkodin hiekkalaatikolla säestämään ilmakitaroilla omaa punk-kappalettaan. Levyllä on marginaalimman punkin lisäksi mainio ja monipuolinen kattaus populaarimpaa musiikkia humpasta heavyyn ja jenkasta rockiin. Piipertäjä kappaleessa on mainio tarina, jossa päähenkilö soittaa Luontoiltaan, kun löytää pihaltansa piipertäjän. Piipertäjässä viitataan ajankohtaiseen maahanmuuttokeskusteluun ja arvuutellaan, onko kyseessä puolikuun piipertäjä vai ristipiipertäjä. Somekin ehtii räjähtää ennen kuin paljastuu, että piipertäjä onkin oma peilikuva. Rokupappa Rane kertoo siitä, että nykyajan isovanhemmat voivat hyvinkin käyttää farkkuja, ketjuja ja vöitä sekä koristella itsensä tatuoinneilla. Kappaleen esiintuoma suvaitsevaisuus kulkeekin punaisena lankana levyn kappaleissa. Tykkäämislaulu on selkeästi suunnattu kouluikäisille, ja siinä rohkaistaan puhumaan tykkäyksen kohteille särkien paistamisen sijaan. Särjen paistamisella tarkoitetaan tässä tuijottamista toisen silmiin. ”Jos esittää mykkää ja kysymistä lykkää, ei koskaan saa tietää tykkäskö vai ei tykännykkää”. Maanantaikappale on mukava koko perheen laulu, jossa sunnuntain jälkeen yksi menee töihin, toinen kouluun ja kolmas hoitoon. Haluan / En halua -laulussa ei haluta pinaattikeittoa, pesäpalloa, välihousuja, kertotauluja, eikä tyhmiä lauluja vaan halutaan haluta sitä mitä halutaan. Sen punkimmaksi ei laulun sanoitus voi mennä. Omien sanoitusten lisäksi levylle on mahtunut Aaro Hellaakosken runo Hauen laulu, joka istuu erinomaisesti kokonaisuuteen.

Kuuluu kaikille on nimensä mukaisesti kaikille kuuluva levy, mutta siksi kohdeyleisö on vähän liiankin laaja. Pienimmille suunnatut laulut voivat olla koululaisille liian lällyjä, ja toisaalta joidenkin kappaleiden sanoituksen aukeavat parhaiten lasten vanhemmille. Laulujen riemastuttavat lyriikat löytyvät näppärästi sointimerkkeineen levynkansilehdykästä. Tämän piikkipallon omaperäiselle hauskalle ja taiten tehdylle musiikille on varmasti tilausta jatkossakin.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Jamkids – Musiikkisirkus
Jamkids on pääkaupunkiseudulla toimiva musiikkikoulu, joka järjestää muskareita ikäluokittain vauvamuskarista eskari-ikäisiin. Perinteisten muskareiden lisäksi Jamkidsillä on tarjolla bändimuskaritoimintaa, jossa musisoidaan rummuilla, bassoilla, kitaroilla ja muilla bändisoittimilla. Musiikkikoulu tekee yhteistyötä myös yksityisten päiväkotien kanssa, jos rahalla haluaa ulkoistaa musiikillisen varhaiskasvatuksen. Vanhemmille lapsille yrityksellä on tarjolla samalla konseptilla toimiva musiikkikoulu Demo. Musiikkisirkus-levylle on koottu lauluja muskarin 10-vuotisen taipaleen varrelta, ja tekijöinä ovat toimineet koulun omat opettajat. Levylle solisteiksi on saatu baritoni Sampo Haapaniemi sekä Club for Fivesta tuttu Maija Sariola. Levyn mukana tulevalta vihkoselta löytyy jokaiseen kappaleeseen liittyvä lyhyt tarina, joka johdattelee kappaleeseen, sekä tarkat leikki- tai tanssiohjeet.

Jamkids-muskareiden tavoitteena on, että muskari on lapsen viikon kohokohta. Tarkoituksena on pitää hauskaa musiikin parissa, ja tämä asenne välittyy heti Alkulaulussa, jossa kutsutaan jokainen lapsi erikseen muskariin mukaan. Alkulaulun jälkeen syöksytään Avaruusmies Nollan ja Lenny Avaruusterrierin kanssa kahden kappaleen ajaksi seikkailemaan kohti ääretöntä ja sen yli. Molemmissa lauluissa on kiva leikki, mutta mukana laulaminen on kimuranttia diskomaisen poljennon ja suoraviivaisen rockin tahdissa. Sanaleikki toki toimii, kun Avaruusmies Nolla on aivan kuutamolla. Rap-kappaleita on levylle valikoitunut myös kaksin kappalein. Moporallissa räppäillään hieno kokonainen tarina, ja sitä voi jopa laulaa mukana. Merellisessä Lonkerosalsassa räppäävä Masa-mustekala houkuttelee tanssimaan mukaansatempaavan kertsin tahdissa ja riimittelee mainiosti:”Ravut, rauskut, kaunis meritähti, Masan majaan tanssimaan lähti, salsa se yltyi ja hurjaksi muuttui, lällärimeno siis jameista puuttui”.

Nuoremmille lapsille levyltä löytyy esimerkiksi Pupublues, jossa voi laulaa, leikkiä ja soittaa mukana. Kappale toistaa perinteistä tuttua kaavaa, jossa pupuveljesten lukumäärä vähenee laulun edetessä pupu kerrallaan. Penni Pingviinissä päästään tekemään monenlaisia asioita. Siinä vilkutetaan, tanssitaan, koputetaan ja tömistetään. Hieno saksofonisoolo kruunaa mainion kappaleen. Hiiriorkesterissa on hyvä ajatus ja rakenne, jossa lapset pääsevät vuorotellen soittamaan soolot. Levyn versio ei kuitenkaan päiväkotikontekstiin oikein istu, kun soolot soitetaan bändi-muskarivälineistöllä tyyliin ”syna soittaa soolon”. Musiikkisirkuksen parasta antia on kappale Musta kissa, valkea kissa, jossa pohditaan, mistä kaikesta kissat ovat pistoksissa, ja kaikki tämä tapahtuu rytmikkään samban tahdissa. Rauhallinen, rentouttava Dingeli Dong päättää levyn, ja se sopii varmasti myös muskarin loppulauluksi. Alkulaulun ja loppulaulun väliin mahtuu monenlaista monipuolista leikkiä, mutta laulullinen ja musiikillinen anti jää epätasaiseksi. Vaikkei hieman pintapuoliseksi jäävä musiikki kolahtaisikaan, niin tarkkojen soitto- ja leikkiohjeiden ansiosta monia lauluista voi käyttää varmasti musiikkituokioita toteuttaessaan.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Liikkuva laulureppu – Erilaista elämää
Liikkuva laulureppu on Mari ja Timo Raution duo, joka liikkuu sinne missä tarvitaan musiikillista menoa ja meininkiä. Päiväkotikonserttien lisäksi he esiintyvät ikäihmisille, vetävät muskareita, bändikerhoja erityisnuorille ja kehitysvammaisten kuorotoimintaa sekä tekevät musiikkiteatteria. 2017 Emma-ehdokkaasi yltänyt Erilaista elämää on heidän neljäs levynsä, ja näiden lisäksi heiltä on ilmestynyt nuottikirja kokoelmalevyineen. Yhtyeen kotisivuilta www.laulureppu.fivoi katsella musiikkivideoita levyn kappaleista. Levyn kansivihkosesta löytyy sanoituksien lisäksi leikkiohjeita muutamiin kappaleisiin. Aikuismuusikoiden lisäksi levyllä soittavat ja laulavat myös lapset, mutta sympaattisuudestaan huolimatta se ei ole aina toimiva konsepti.

Levyn avaavaan Huippupäivään lapsen laulu sen sijaan sopii mainiosti. Hyvin rullaavassa kappaleessa kaikki mahdollinen on hyvin, kun aamupalaksi on pannukakkua, aurinko paistaa, linnut laulaa, ja kokeestakin saadaan kymppi. Nimikappale Erilaista elämää on suvaitsevaisuuden ylistys, jossa tutustutaan eläinten eroavaisuuksiin. Hiiri tykkää vilistää, apina hyppiä, kissa kehrätä, possu röhkiä ja leijona karjua. ”Eikö olekin suurenmoista, ettei kukaan meistä muistuta toista? Jokainen saa tykätä mistä haluaa, eikä ketään toisenlaiseksi saa pakottaa”. Lauluun on monipuoliset leikki- ja soitto-ohjeet, ja siitä on tehty mainio musiikkivideo, jossa eläinhahmot esiintyvät nukkeina. Perunan erilaisia olomuotoja pohditaan kappaleessa Sohvaperuna. Se eroaa herkullisesta perunamuusista ja ranskanperunoista ei niinkään edukseen möllöttäessään ja töllöttäessään nahistuen ja homehtuen. Rytmimato Rane liikkuu eri tavoin erilaisissa tunnetiloissa, riippuen siitä onko se iloinen, vihainen, väsynyt vai kylmissään. Keijutanssi houkuttelee vetämään tutun päälle ja ballerinat jalkaan. Jouset ja huilut sopivat upeasti sen herkkään tunnelmaan. Rutskussa tutustutaan ohueen jääpintaan aluksi varovasti varpaan kärjellä, sitten kantapäällä ja lopuksi rohkeasti hyppien niin, että vesi roiskuu. Laulussa on mainio leikki ja pelkistetty säestys kitaralla sopii siihen erinomaisesti. Samaan teemaan solahtaa kappale Ätsii, niisk ja köh köh kö, jossa vilustumisen ja käsienpesemättömyyden vaikutuksesta varoitetaan kantripoljennolla. Voihan nenä puolestaan on mukava leikkilaulu, jossa leikki menee sen mukaan, montako kertaa painetaan nenänapista. Lopulta kädet heiluvat, jalat tömistävät, maha hytkyy ja pää heiluu. Musiikillisesti levyn rankinta laitaa on punkahtavasti rämisevä Menopeli. Siinä pikkuveli viipottaa vauhdikkaasti paikasta toiseen, repii kirjoja, heittelee astioita, levittelee ryppyrasvaa mihin sattuu, pureskelee isin ajokorttia ja on kaikin puolin vauhdikas kaveri.

Erilaista elämää on monin paikoin hyvinkin toimiva levy, mutta maailmaa syleilevä ote antaa välillä hieman kliseisen vaikutelman. Kokonaisuutena repun sisältämät musiikilliset eväät ovat kuitenkin varsin monipuoliset ja herkulliset. Niiden ansiosta yhtye saavuttaakin lähiaikoina kunnioitettavan 10 vuoden iän.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen