Vastarannan Siili yhtyeen muodostavat yli 20 vuotta lastenmusiikkia tehnyt duo Soiva Siili, Markus Lampela ja Kyösti Salmijärvi, sekä Aknestik-yhtyeestäkin tuttu poppari Jukka Takalo. Kokoonpanon ensimmäinen julkaisu oli vuonna 2014 ehdolla Emma-palkinnon saajaksi, ja samana vuonna Soiva Siili sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Vastarannan Siilin vähän hauskasti nyrjähtäneeseen huumoriin, musiikkiin ja animaatioihin voi tutustua Soivan Siilin ja Jukka Takalon omilla verkkosivuilla sekä Vastarannan Siilin Facebook-sivuilla. Uuden albumin oheistuotteena on lisäksi syntynyt Harri Filpan laulujen tarinoista piirtämä sarjakuvakirja Vastarannan Siili piipertää. Yhtye on itse luonnehtinut, että lastenmusiikki on perhemusiikkia, ja siinä voidaan käsitellä ajankohtaisia asioita, pelkoja ja mielenkiinnon kohteita pilke silmäkulmassa. Vaikka kyseessä on trio-yhtye, levyllä on kuultavissa parisenkymmentä osaavaa soittajaa, jos taputtajatkin lasketaan mukaan. Taputuksen lisäksi instrumenttien joukosta löytyvät mm. vihellys, irlantilainen säkkipilli, turkkilainen sipsi ja slovakialainen paimenhuilu.
Levyn aloittava Peruna kiteyttää oivallisesti pariinkymmeneen sekuntiin yhtyeen omaperäisen tavan lähestyä asioita ja ilmiöitä. ”Rosvo asuu repussa. Reppu ajaa autoa. Pakoputken takana on peruna”. Samaa nonsense- ja punk-henkeä on löydettävissä mm. kappaleesta Murskaräkä: ”Murskaräkä liikennevaloihin. Ja se kaatuu hiekkalaatikolla. Murskaräkä”. Räkäbiisi on saanut alkunsa kahden pienen pojan innostuttua päiväkodin hiekkalaatikolla säestämään ilmakitaroilla omaa punk-kappalettaan. Levyllä on marginaalimman punkin lisäksi mainio ja monipuolinen kattaus populaarimpaa musiikkia humpasta heavyyn ja jenkasta rockiin. Piipertäjä kappaleessa on mainio tarina, jossa päähenkilö soittaa Luontoiltaan, kun löytää pihaltansa piipertäjän. Piipertäjässä viitataan ajankohtaiseen maahanmuuttokeskusteluun ja arvuutellaan, onko kyseessä puolikuun piipertäjä vai ristipiipertäjä. Somekin ehtii räjähtää ennen kuin paljastuu, että piipertäjä onkin oma peilikuva. Rokupappa Rane kertoo siitä, että nykyajan isovanhemmat voivat hyvinkin käyttää farkkuja, ketjuja ja vöitä sekä koristella itsensä tatuoinneilla. Kappaleen esiintuoma suvaitsevaisuus kulkeekin punaisena lankana levyn kappaleissa. Tykkäämislaulu on selkeästi suunnattu kouluikäisille, ja siinä rohkaistaan puhumaan tykkäyksen kohteille särkien paistamisen sijaan. Särjen paistamisella tarkoitetaan tässä tuijottamista toisen silmiin. ”Jos esittää mykkää ja kysymistä lykkää, ei koskaan saa tietää tykkäskö vai ei tykännykkää”. Maanantaikappale on mukava koko perheen laulu, jossa sunnuntain jälkeen yksi menee töihin, toinen kouluun ja kolmas hoitoon. Haluan / En halua -laulussa ei haluta pinaattikeittoa, pesäpalloa, välihousuja, kertotauluja, eikä tyhmiä lauluja vaan halutaan haluta sitä mitä halutaan. Sen punkimmaksi ei laulun sanoitus voi mennä. Omien sanoitusten lisäksi levylle on mahtunut Aaro Hellaakosken runo Hauen laulu, joka istuu erinomaisesti kokonaisuuteen.
Kuuluu kaikille on nimensä mukaisesti kaikille kuuluva levy, mutta siksi kohdeyleisö on vähän liiankin laaja. Pienimmille suunnatut laulut voivat olla koululaisille liian lällyjä, ja toisaalta joidenkin kappaleiden sanoituksen aukeavat parhaiten lasten vanhemmille. Laulujen riemastuttavat lyriikat löytyvät näppärästi sointimerkkeineen levynkansilehdykästä. Tämän piikkipallon omaperäiselle hauskalle ja taiten tehdylle musiikille on varmasti tilausta jatkossakin.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen