2016

Magali Le Huche – Peku ja orkesteri (ääninappikirja)

Moni muistanee vuosien takaa kortit, jotka pärähtivät soimaan särisevällä, rasittavan mekaanisella soinnilla jotain kansainvälisesti tuttua happybirthdaytoyou- tai jinglebell-tyyppistä kappaletta. Sittemmin tekniikka on kehittynyt ja lastenkirjoihin on saatu erilaisia realistisen kuuloisia ääniefektejä ja nykyisin myös erilaisia kokonaisia musiikkikappaleita, jotka kuulostavat parhaimmillaan oikeilla instrumenteilla soitetuilta. Hyviä esimerkkejä näistä kirjoista, joissa säestys tulee itse teoksesta, ja nuotit sekä sanat löytyvät kirjan sivuilta ovat mm. Soiva laulukirja, Soiva tuutulaulukirja ja Soiva joululaulukirja. 

Peku ja orkesteri kirjan tekstistä ja kuvituksesta vastaa pariisitar Magali Le Huche, joka on julkaissut ranskaksi jo yli 40 teosta. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty kolme musiikkiaiheista kuvakirjaa, joista ensimmäinen Ehein ja kavereiden ihmeellinen matkakertoo Tsubiduaa-bändin vaiherikkaasta keikkamatkasta humoristiseen sävyyn. Kaksi seuraavaa kirjaa ovat ääninappikirjoja, jotka kertovat Peku-nimisen koiran touhuista ensin orkesterin ja sitten rokkibändin kanssa. 

Peku ja orkesteri -kirjan kuvitus levittyy jokaiselle aukeamalle. Kuvat ovat kiehtovia ja sisältävät monia hauskoja yksityiskohtia. Tarinassa Peku kulkee metsän halki kohti konserttipaikkaa ja kohtaa matkallaan eläimiä, jotka toimivat orkesterin soittajina. Pekun itsensä rooli konsertissa paljastuu vasta viimeisellä aukeamalla. Soittajan kohdalta painettaessa kunkin soittajan instrumentista saadaan lyhyt soittonäyte. Näytteet ovat enimmäkseen Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, joka soi komeasti koko orkesterin voimalla kirjan viimeisellä aukeamalla. Ilta hämärtyy hiljalleen Pekun kulkiessa kohti konserttipaikkaa, ja tämä on kauniisti huomioitu tunnelmallisessa kuvituksessa.

Kirjan ääninäytteet soivat puhtaasti ja kauniisti. Orkesteriin kuuluu monia tuttuja instrumentteja kuten piano, viulu, sello, fagotti ja huilu. Mukaan on mahtunut myös harvinaisempi kosketinsoitin celesta, jonka ”ääni on kuin kristallia”. Soittimien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös hauskoja ääniefektejä kuten skeittaava sammakko tai lätäkköön liukastuva ankka. Kuvituksessa on mainiosti leikitelty mittasuhteilla pienten eläimien soittaessa suurikokoisia soittimia ja päinvastoin. Soivissa laulukirjoissa voi säätää äänen voimakkuutta, mutta tässä teoksessa ei moista mahdollisuutta ole tarjolla. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska äänitaso on oivallinen, varsinkin jos kirja ei ole mitään kaikuvaa pintaa vasten.

Lyhyiden ääninäytteiden kautta on helppo tutustua instrumentteihin mutta myös oivalliseen klassikkoteokseen Eläinten karnevaali, joka vapautui säveltäjän itsensä asettamasta soittokiellosta vasta hänen kuoltuaan. Ainoastaan kahvimainoksestakin tuttua Joutsenta sai soittaa kantaesityksen jälkeen ilman, että säveltäjä pelkäsi uskottavuutensa vakavasti otettavana säveltäjänä kärsivän. 

Kirja on erittäin monipuolinen. Aukeaman kuvista ja ääninäytteistä riittää keskusteltavaa niin tapahtumien, eläinten, soittimien kuin tunteidenkin näkökulmasta. Teoksen loppuun on lisäksi koottu erikseen kirjassa esiintyvät soittimet ja kaikki ääninäytteet löytyvät näppärästi kirjan viimeiseltä aukeamalta. Tämä mahdollistaa hienosti erilaiset arvaus- ja tunnistusleikit. Kaikkinensa kirja on erinomainen väline tutustua klassisen musiikin maailmaan yhdessä myös aivan pienen lapsen kanssa, vaikka kirjan ikäsuositus onkin kolmesta vuodesta ylöspäin. 

A-J. Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille 

Aaronmeiden on näyttelijä Aaro Vuotilan yhden miehen ja yhden kitaran orkesteri. Lastenlaulujen säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen lisäksi tämä kulttuurin moniottelija näyttelee Teatterikone-ryhmässä, vetää liikkuvia laulukävelyitä metsässä, satusetäilee ja toimii lähiölaulajana. Lähiölaulaja-projektissa hän työstää musiikkia esimerkiksi päiväkotilasten jutuista. Aarolla on sosiaalinen media hienosti hallussa, joten kaikista projekteista löytyy hyvin lisätietoa, kuunneltavaa ja katseltavaa eri some-kanavilta. Aaronmeidenilla on materiaalia tarjolla Facebookin ja Youtuben lisäksi myös Mikseri.net- ja Soundcloud-sivustoilla, joista löytyy paljon kuunneltavaa.

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille on Aaronmeidenin ensimmäinen, ulkoasultaan ja sisällöltään mukavan kotikutoinen, levy. Vaikka artistin nimi tuo mieleen erään raskasta musiikkia soittavan brittiläisen yhtyeen, niin pääsääntöisesti levyn sisältö on kuitenkin jotain aivan muuta. Levyltä nousee muutamia kappaleita yhdistäviä teemoja, joista yksi on kalat. Kappaleessa Onkimiehen vapaus havahdutaan siihen, että vähemmän voi olla enemmän, kun kalamies turhasta välinetaakasta luovuttuaan nauttii kesäisestä tunnelmasta, nuotiolla paistetusta kalasta, jokamiehenoikeudesta ja vapaudesta, jota ei voi rahalla ostaa. Kalakaveri on mainio esimerkki taidokkaasta riimittelystä, kun vankilapakoa suunnitteleva kala ”kulhossansa ankeassa, kala lusi vankilassa, hoiti siellä vankilasta, halus päästä vankilasta, Lucy-kala vankilassa, lusikalla syötti lasta”. Levylle on saatu nivottua myös seiskytlukulaista yhteiskunnallista kantaaottavuuttakin. Esimerkiksi hieman musiikillisesti raskaammassa Hirvi vetää jäkälää -kappaleessa käsitellään ruoka-teemaa ja muistutetaan kuulijaa lihakarjan kasvattamiseen liittyvistä ympäristölle aiheutuvista ongelmista, kun sademetsää kaadetaan, ja makea juomavesi päätyy karjan janoa sammuttamaan. Levyn aloittavassa Mettiäinen kappaleessa suristaan ja surraan sitä, että mikäli mehiläiset kuolevat sukupuuttoon, kolmasosa maapallon kasveista jää pölyttämättä. Teema, joka myös yhdistää kappaleita on kirjastoympäristö. Näin kerran kirjastossa -laulussa löydetään kirjastosta kaikenlaista katsomisen arvoista, mutta ehdoton huippu on Hannun bongaama legocitymetsikköpoliisikuljetushelikopteri. Kirjastossa kummittelee -laulussa on samaan aikaan sekä jännittävä että leppoisa tunnelma. Kummitukset rakentavat kirjoista linnan, joka muistuttaa siitä, että kirjat ovat kultaa ja timantteja arvokkaampia. Yksi levyn mainioimmista ja oivaltavimmista kipaleista on Aikavaras, jossa harakka varastelee kaikki päivät niin, että perjantaina ottaa lauantain ja lauantaihin tarttuu sunnuntai, kun aikavaras varastaa aikaa. 

Aaronmeiden on tilattavissa keikoille, ja livetilanteessa hän onkin parhaimmillaan esittäessään omia ja keikkatilanteessa improamalla tehtyjä biisejään. Livenä mies ja kitara toimii hienosti, mutta seuraavalle levylle toivoisi musiikillisesti laajempaa skaalaa ja orkesteriin kitaran lisäksi muitakin soittimia.       

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Pikku Papun orkesteri (cd ja kuvakirja)

teksti ja kuvat Liisa Kallio, sävellykset orkesteri

Palkitulta kuvittajalta ja lastenkirjailijalta Liisa Kalliolta on ilmestynyt Pikku Papu -kuvakirjasarjan toinen musiikkia sisältävä teos vuoden 2012 lastenlevyksikin valitun Pikku Papun laulujen jatkoksi. Erona edelliseen musiikkiteokseen on, että silloiset Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksenopiskelijat ovat nyt jo ammattimuusikoita ja pärjäävät omillaan ilman opettajansa Soili Perkiön panosta. Entiseen tapaan kirjassa on loistava, tuttu ja omaperäinen kuvitus, joka tukee kirjan aukeamille kirjoitettujen runojen tarinaa. Kuvissa on runsaasti hauskoja yksityiskohtia, joita voi tutkia lasten kanssa yhdessä. Pikku Papun orkesteri -kirjasta löytyvät kaikki lauluiksi sävelletyt runot nuotinnettuina, ja lauluissa on selkeät sointumerkinnät, joiden avulla niitä on helppo säestää vaikka kitaralla.

Hyviä esimerkkejä kuvituksen ja laulujen sanoituksen toisiaan tukevasta vaikutuksesta ovat kipaleet Pikku Papun orkesteri ja Meidän huvipuisto. Ensin mainitussa kuvituksesta on löydettävissä ötököiden hyppysistä aimo joukko erilaisia soittimia, jälkimmäisessä aukeamalle levittäytyy herkullisesti huvipuistomaisema, jossa kantarellikarusellin istuimina on metsämarjoja, vuoristoradassa on herneenpalkovaunut, ja valaistuksesta huolehtivat kiiltomatojen lamput. Levyn kappaleista nousee muutama kipale joukosta muiden yläpuolelle. Nykyisen hektisen elämänmenon rytmi on tavoitettu mainiosti kappaleessa Leppäkertun aamutoimet, johon on varmasti lapsiperheiden helppo samaistua, kun on ”sukat hukassa, takku tukassa, puuro syömättä ja vaatteet mytyssä”. Kappaletta voi laulaa kaikulauluna mukana, ja kiihtyvä tempo tempaa helposti mukaansa. Mainiosti tähän aikaan teemansa puolesta solahtaa kappale Höllää pöllö, joka voisi toimia muistutuksena myös varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Kappaleessa muistutetaan, että on hyvä välillä hellittää ja ottaa rennommin, koska muuten elämästä voi hävitä ilo. Lista jatkaa samaa teemaa, jossa itselle pitäisi kaikkea saada heti pomppulinnasta taikasauvaan, mutta lopulta mummin marjapiirakkaa haukatessa unohtuu kaiken turhan tavoittelu. Kaunis tuutulaulu Toukkavauva on oiva esimerkki siitä, että lyhyestäkin tekstistä saa hienon kappaleen aikaiseksi, eikä siihen tarvita neljää säeparia enempää. Pituudella ei ole myöskään pilattu letkeää Sammakon pusu -laulua, jossa hauskasti leikitellään saduista tutulla keinolla muuntaa matelija kuninkaalliseksi. Keinuva ja rytmikäs Eväsretkelle -laulu johdattaa nauttimaan retkieväitä afrikkalaisessa musiikkimaisemassa.

Pikku Papun orkesteri -levy ja kirja ovat hienoa jatkumoa kilpikonnan seikkailuille, mutta orkesteri voisi harkita musiikillisen annin suuntaamista myös kotipuutarhan ulkopuolelle. Orkesterilla ei ole omaa nettisivua, mutta heidän edesottamuksiaan on mahdollista seurata Facebookin kautta.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Mutaveijarit – Ympäri ämpäri

Mutaveijarit ovat uusi kahdeksanjäseninen lastenmusiikkiyhtye, joka perustettiin vuonna 2013 Sibelius-Akatemian lastenmusiikkikurssilla. Ympäri ämpäri on heidän ensimmäinen levynsä, ja sen taustalla on häärinyt opiskelijoiden lisäksi mm. Eeva-Leena Pokela, joka työskentelee Sibiksessä lehtorina. Hän on tehnyt sanat ja sävellyksen levyn aloittavaan yhtyeen nimikappaleeseen ja toimii levyn Aarrejahti-kappaleessa solistina. Ajanmukaisesti yhtyeeltä löytyvät mainiot nettisivut, jotka sisältävät musiikkinäytteiden lisäksi videopätkiä Veijareiden konserteista. Yhtyeen levyäkin voi tilata sivuilta suoraan tai käydä katsomassa tulevien keikkojen aikataulua. Keikoilla yhtye esiintyy välillä pienemmälläkin kokoonpanolla.

 

Levyn aloittaa hyvin rullaava ja tarttuva nimikkokappale Mutaveijarit. Rytmikäs loruilu vaihtuu erittäin sulavasti räväkäksi rokiksi. Heti seuraavaan kappaleeseen hypätessä tulee yhtyeen monipuolisuus kauniisti esiin. Saimaannorpassa on ultrabramaisen kaunis kertosäe, joka jää korvakäytävään pyörimään pitkäksi aikaa. Kappale on sisällöltään norpansuojelullinen puheenvuoro muttei liian ryppyotsaisesti. Norppa heittää kappaleessa evällään ylävitosia toisin kuin norppakamerassa kalliolla pötkötellyt Pullervo. Kaunista tunnelmaa jatkaa hiukan haikeammin levyltä myöhemmin löytyvä Sadepäivä, joka käsittelee ulkoleikkien riemukkuutta, jotka ovat sateella parhaimmillaan. Sanoituksessa tuodaan hienosti esiin aikuisten ja lasten välinen ero. Aikuiset ajattelevat, että ulkona on harmaata ja tylsää, kun taas lapset osaavat arvostaa kostean kelin mahdollisuuksia läträämiseen, mutakakun leipomiseen ja lammikon ihmeiden tutkimiseen. ”Hei pieni ystävä, tartu mua kädestä, mennään yhdessä ulos leikkimään, kaikki lapset onnellisiksi nauretaan”.

 

Merten salaisuuksien äärellä ollaan kappaleissa Aarrejahti ja Karibialainen kalalaulu. Ensimmäisessä etsitään meren pohjaan kätkettyä merirosvoaarretta. Menevää tarinaa säestää reipashenkinen musiikki, ja iloisen kertojan osuus toimii myös. Karibialaisessa kalalaulussa calypson rytmit keinuttavat aiheeseen sopivasti, ja sanoituksissa tutustutaan eksoottisiin lämpimien vesien eläviin kuten merimakkaraan, keijukalaan ja mureenaan.

Levyn musiikillisesti oudon kummallista ja hieman positiivisesti nyrjähtänyttä laitaa edustavat kappaleet Matomies ja Mutamörkö. Lyhyessä ja napakassa Matomies -kappaleessa mies perustaa matomuseota eriskummallisen absurdin bassokuvion ja muiden outojen äänien säestämänä. Museoon arkistoidaan hyttysen ja koppakuoriaisen lisäksi mm. aasinsiltana seuraavaan kappaleeseen johdatteleva Mutamörkö. Mutamörkö -kappaleen alussa harmooni luo jännittävän, vaanivan tunnelman tarinaan, jossa tutustutaan väärinymmärrettyyn ja yksinäiseen mörköön, joka kaipaa ystävää. Rytmi vaihtuu hitaasta pakoonjuoksevaan kertosäkeeseen, ja jännitys laukeaa lopulta, kun möröstä tulee hippa. Kuravelli -kappaleesta on löydettävissä täsmällinen resepti täydellisen kuravellin keittämiseen. Se tarjoaa myös mahdollisuuden vuorolauluun. Levyn päättävästä nonsense-iloittelusta on poimittavissa ainakin muuan virtuaalilemmikki sekä yksi tanssirenkutus vuosien takaa. Vaikka sanoitus onkin hölynpölyä, kappale on selkeärytmistä kansanmusiikkia.”Hajetutti jamma, jamma, Tamakotsi tantarella, Kajemutti hajetutti, Makarena Jamaikalla”.

 

Levy on kokonaisuutena sekä laulun, että soitannan osalta hienoa osaamista nuorilta muusikoilta. Levyllä esiintyy tavallisten soittimien lisäksi mm. hippihuilu, kukkopilli, kampiliira ja vappupilli. Muta on elementti, jota lapset osaavat erityisesti arvostaa, mutta Mutaveijareita arvostanevat kaikki laadukkaan lastenmusiikin ystävät.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen