Lastenlevy

Janne Viitaniemi ja moniammatillinen työryhmä: Mukulat kasvaa -kirja ja levy

Mukulat kasvaa -kokonaisuuden taustalla on filosofinen ajattelu, jossa maku ja makuaisti ovat tärkeitä ihmiseksi kasvamisessa. “Mukulat kasvaa -kirja, levy ja esitys pyrkivät herättämään lasten luontaisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden ruokaa ja syömistä kohtaan”. Pääosassa tässä kaikkia aisteja huomioivassa kokonaisuudessa on lasten usein väheksymät Hevi-osaston antimet. Teos muodostuu monipuolisesta ja kiehtovasta kirjallisesta osiosta sekä teemaa maustavasta levystä. Kokeiksi tähän keitokseen on saatu muusikoiden lisäksi keittiömestari, kehitysjohtaja ja akatemiatutkija. Maa- ja metsätalousministeriö on mahdollistanut tämän marjoihin ja vihanneksiin moniaistisesti tutustumaan kannustavan teoksen musiikkitaloustukiaisten muodossa. Mukulat kasvaa pohjautuu Janne Viitaniemen aikaisemmin kirjoittamaan vihannesmusikaaliin Aikasoppa, jota on esitetty kouluissa ja päiväkodeissa yli viiden vuoden ajan. 

Kokonaisuuden rakenne noudattaa uuden esiopetuksen opetussuunnitelman sekä varhaiskasvatussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen periaatteita. Jokaisen laulun yhteydessä on kaikenlaista toimintaa teemaan liittyen: oheistarina, aistiharjoitus, leikkiohje, resepti, askarteluohje, kasvien kasvatusohje, tietoisku tms.

Levyn kappaleet edustavat erilaisia musiikkityylilajeja valssista bluesiin ja räpistä heviin. Kaikki sävellykset, sanoitukset ja sovitukset ovat Janne Viitaniemen keittelemiä. Laulusolisteja levyltä löytyy Jannen lisäksi kymmenkunta muutakin, joista tunnetuimpia ovat Sonja Lumme ja Pekka “Pablo” Seppä. Levyltä löytyy 20 laulua, joiden lisäksi kolmesta kappaleesta on instrumentaaliversiot. 

Levyllä on keskiössä sanoitukset, eikä kappaleista löydy montaakaan, jotka erottuisivat toisistaan musiikillisessa mielessä. Edukseen erottuu mm. Kurkun ja tomaatinduetto. Tässä hempeässä rakkauslaulussa on hyviä sanoituksellisia oivalluksia, kuten “sun vihreytesi saa mut heti punaiseksi”. Kappaleesta löytyy videoversio osoitteesta: www.aikasoppa.fi. Sivuilta löytyy myös paljon muuta teemaan liittyvää materiaalia resepteistä musiikkinäytteisiin. Hevi, hevion saanut nimensä mukaisen taustan vinkuvine kitaroineen, ja Sipulin nyyhkybluestuo kyyneleet silmiin muutenkin kuin alakulollaan. Koko kansan musiikkityyliksi alakulttuurista noussutta rappia edustaa levyllä kappale Omena-Jose, jossa on myös mainiota riimittelyä: “oon Omena-Jose, kävisikö sulle pehmeä sose, tiedät kyllä maistuuko jo se, keltainen, vihreä, punainen tai rose”. Samaan sujuvuuteen ei päästä läheskään kaikissa levyn kappaleissa ja joistakin on jopa vaikea ymmärtää, että mitä niissä tarkoitetaan. Esimerkiksi kappaleessa Kaali halkeaakerrotaan että: “ulkopuoliseksi taitaa maistamatta jäädä vaan, mä käyn yli onnen aitaa, lusikalla saa”.

Mukulat kasvaa on visuaalisesti tyylikäs, kaunis paketti, josta vastaa Ivalo Design. Muutenkin kokonaisuus on runsas ja varsinkin kirjassa esitellyt oheistehtävät ja sisällöt ovat oivaltavia ja hienoja. Pelkkänä levynä idea jää hieman kitukasvuiseksi, mutta kokonaisuudesta löytyy monia herkkupaloja lasten maisteltavaksi.  

Jerkka Laakkonen ja A-J. Luhtavaara   

Magali Le Huche – Peku ja orkesteri (ääninappikirja)

Moni muistanee vuosien takaa kortit, jotka pärähtivät soimaan särisevällä, rasittavan mekaanisella soinnilla jotain kansainvälisesti tuttua happybirthdaytoyou- tai jinglebell-tyyppistä kappaletta. Sittemmin tekniikka on kehittynyt ja lastenkirjoihin on saatu erilaisia realistisen kuuloisia ääniefektejä ja nykyisin myös erilaisia kokonaisia musiikkikappaleita, jotka kuulostavat parhaimmillaan oikeilla instrumenteilla soitetuilta. Hyviä esimerkkejä näistä kirjoista, joissa säestys tulee itse teoksesta, ja nuotit sekä sanat löytyvät kirjan sivuilta ovat mm. Soiva laulukirja, Soiva tuutulaulukirja ja Soiva joululaulukirja. 

Peku ja orkesteri kirjan tekstistä ja kuvituksesta vastaa pariisitar Magali Le Huche, joka on julkaissut ranskaksi jo yli 40 teosta. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty kolme musiikkiaiheista kuvakirjaa, joista ensimmäinen Ehein ja kavereiden ihmeellinen matkakertoo Tsubiduaa-bändin vaiherikkaasta keikkamatkasta humoristiseen sävyyn. Kaksi seuraavaa kirjaa ovat ääninappikirjoja, jotka kertovat Peku-nimisen koiran touhuista ensin orkesterin ja sitten rokkibändin kanssa. 

Peku ja orkesteri -kirjan kuvitus levittyy jokaiselle aukeamalle. Kuvat ovat kiehtovia ja sisältävät monia hauskoja yksityiskohtia. Tarinassa Peku kulkee metsän halki kohti konserttipaikkaa ja kohtaa matkallaan eläimiä, jotka toimivat orkesterin soittajina. Pekun itsensä rooli konsertissa paljastuu vasta viimeisellä aukeamalla. Soittajan kohdalta painettaessa kunkin soittajan instrumentista saadaan lyhyt soittonäyte. Näytteet ovat enimmäkseen Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, joka soi komeasti koko orkesterin voimalla kirjan viimeisellä aukeamalla. Ilta hämärtyy hiljalleen Pekun kulkiessa kohti konserttipaikkaa, ja tämä on kauniisti huomioitu tunnelmallisessa kuvituksessa.

Kirjan ääninäytteet soivat puhtaasti ja kauniisti. Orkesteriin kuuluu monia tuttuja instrumentteja kuten piano, viulu, sello, fagotti ja huilu. Mukaan on mahtunut myös harvinaisempi kosketinsoitin celesta, jonka ”ääni on kuin kristallia”. Soittimien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös hauskoja ääniefektejä kuten skeittaava sammakko tai lätäkköön liukastuva ankka. Kuvituksessa on mainiosti leikitelty mittasuhteilla pienten eläimien soittaessa suurikokoisia soittimia ja päinvastoin. Soivissa laulukirjoissa voi säätää äänen voimakkuutta, mutta tässä teoksessa ei moista mahdollisuutta ole tarjolla. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska äänitaso on oivallinen, varsinkin jos kirja ei ole mitään kaikuvaa pintaa vasten.

Lyhyiden ääninäytteiden kautta on helppo tutustua instrumentteihin mutta myös oivalliseen klassikkoteokseen Eläinten karnevaali, joka vapautui säveltäjän itsensä asettamasta soittokiellosta vasta hänen kuoltuaan. Ainoastaan kahvimainoksestakin tuttua Joutsenta sai soittaa kantaesityksen jälkeen ilman, että säveltäjä pelkäsi uskottavuutensa vakavasti otettavana säveltäjänä kärsivän. 

Kirja on erittäin monipuolinen. Aukeaman kuvista ja ääninäytteistä riittää keskusteltavaa niin tapahtumien, eläinten, soittimien kuin tunteidenkin näkökulmasta. Teoksen loppuun on lisäksi koottu erikseen kirjassa esiintyvät soittimet ja kaikki ääninäytteet löytyvät näppärästi kirjan viimeiseltä aukeamalta. Tämä mahdollistaa hienosti erilaiset arvaus- ja tunnistusleikit. Kaikkinensa kirja on erinomainen väline tutustua klassisen musiikin maailmaan yhdessä myös aivan pienen lapsen kanssa, vaikka kirjan ikäsuositus onkin kolmesta vuodesta ylöspäin. 

A-J. Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Hääppöset – Luontokappaleita

Yhtyeen nettisivuilta www.haapposet.filöytyy levyn kappaleiden sanoituksien lisäksi bändin kuvaus, joka kertoo paljon yhtyeen luonteesta. Sen mukaan siinä esiintyvät: Michelangelo Hääppönen, on entinen koripalloilija ja kyykkyviulisti, nykyinen silmänkääntäjä. Jolanda Hääppönen on Michelangelon identtinen kaksoissisar, vaikka on syntynyt eri kaupungissa. Jules harrastaa pirtanauhojen tekoa, autojen kunnostusta, mikropiirien valmistusta ja soittimien keksimistä. Kaius Hääppönen puolestaan on Julesin enon kälyn siskon miehen isoäidin serkun koiran isännän toisen etunimen kaima. Oikeasti bändin muodostavat Miska Kajanus, Jussi Kinnunen sekä sävellyksistä ja sanoituksista pääosin vastaavat Johanna Viksten ja Kalle Ryökäs. Yhtyeen jäsenillä on vankkaa kokemusta musiikin lisäksi lastenkulttuurin ja improvisaatioteatterin ihmeellisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti keikoilla, joilla usein jokunen kappale tehdään yleisön ehdotusten perusteella improvisoiden. Keikkatunnelmaan voi tutustua 2011 ilmestyneen Lavalla-live-dvd:n kautta. Keikkailun lisäksi Hääppösiltä voi tilata erilaisia työpajoja lapsiryhmille. 

Luontokappaleita on yhtyeen toinen levy. Ensimmäinen, Valokuvauspäivä, ilmestyi vuonna 2008, ja se on kuunneltavissa myös Spotifysta. Uudelle levylle on saatu nimekkäitä vierailijoita, joista tunnetuin varttuneemmille kuuntelijoille lienee Pelle Miljoona, jonka laulussa Sano bussikuskille moro koira neuvoo meitä ihmisiä letkeään tyyliin tervehtimisen ja kohtaamisen tärkeydestä. Lapsikuuntelijoille Pelleä tutumpia lienevät Pikku Kakkosestakin tutut Maltti ja Valtti, joilla on levyllä oman tietoiskun lisäksi yksi oma kappalekin, Ajopelit mielessä. Siinä on mukavalla tavalla yhdistettynä eläimiä ja kulkuneuvoja. Laulussa pohditaan, että missä on lehmän bensatankki, hepan kadonnut ratti ja koiran pakoputki. Lastenmusiikkia seuraaville lienee tuttu myös levyn päättävän Poron tähtikuvio -kappaleen säveltäjä Pentti Rasinkangas.

Levyltä löytyy kappaleita monista eri teemoista. Luontoaiheisia kappaleita ovat esimerkiksi erinomaiset Mennään metsään ja Kahden minuutin kalannimikoulutus. Ensimmäisessä banjo säestää hienosti luontomyönteistä laulua. ”Jos metsään tahdot; laita takki, taskuun yksi varanakki, kelpokengät, vesipullo, muonaa täyteen pakki”. Kahden minuutin kalannimikoulutus taas on tiivis, informatiivinen ja hauska puhelaulu, jossa aikuinenkin voi verestää muistiaan kalannimien suhteen. Ihmisen laajalti tunnettuun fysiologiseen salaisuuteen pureutuu Makealle eri maha -kappale, joka kertoo tutun tarinan siitä, kun keitto ei maistu, mutta jätskiä ja limsaa mahtuu. Kappaleen johdantona kuullaan yhtyeen huumorin mukainen Vanhempain tukipuhelin, jossa muistellaan vanhoja aikoja, jolloin syötiin hyvällä ruokahalulla kaikki mitä eteen kannettiin käpylehmistä slalom-asuihin. Lasten kanssa parhaiten levyn kappaleista toimii Tere, moro, terve, jossa kuulijat saavat osallistua kertomalla, miten eri eläimet ääntelevät. Samanlaista osallistavaa otetta olisi voinut olla enemmänkin levyn kappaleissa.

Toivottavasti Hääppösten perhe saadaan studioon useamminkin kuin kerran seitsemässä vuodessa. On se sen verran hääppönen.  

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille 

Aaronmeiden on näyttelijä Aaro Vuotilan yhden miehen ja yhden kitaran orkesteri. Lastenlaulujen säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen lisäksi tämä kulttuurin moniottelija näyttelee Teatterikone-ryhmässä, vetää liikkuvia laulukävelyitä metsässä, satusetäilee ja toimii lähiölaulajana. Lähiölaulaja-projektissa hän työstää musiikkia esimerkiksi päiväkotilasten jutuista. Aarolla on sosiaalinen media hienosti hallussa, joten kaikista projekteista löytyy hyvin lisätietoa, kuunneltavaa ja katseltavaa eri some-kanavilta. Aaronmeidenilla on materiaalia tarjolla Facebookin ja Youtuben lisäksi myös Mikseri.net- ja Soundcloud-sivustoilla, joista löytyy paljon kuunneltavaa.

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille on Aaronmeidenin ensimmäinen, ulkoasultaan ja sisällöltään mukavan kotikutoinen, levy. Vaikka artistin nimi tuo mieleen erään raskasta musiikkia soittavan brittiläisen yhtyeen, niin pääsääntöisesti levyn sisältö on kuitenkin jotain aivan muuta. Levyltä nousee muutamia kappaleita yhdistäviä teemoja, joista yksi on kalat. Kappaleessa Onkimiehen vapaus havahdutaan siihen, että vähemmän voi olla enemmän, kun kalamies turhasta välinetaakasta luovuttuaan nauttii kesäisestä tunnelmasta, nuotiolla paistetusta kalasta, jokamiehenoikeudesta ja vapaudesta, jota ei voi rahalla ostaa. Kalakaveri on mainio esimerkki taidokkaasta riimittelystä, kun vankilapakoa suunnitteleva kala ”kulhossansa ankeassa, kala lusi vankilassa, hoiti siellä vankilasta, halus päästä vankilasta, Lucy-kala vankilassa, lusikalla syötti lasta”. Levylle on saatu nivottua myös seiskytlukulaista yhteiskunnallista kantaaottavuuttakin. Esimerkiksi hieman musiikillisesti raskaammassa Hirvi vetää jäkälää -kappaleessa käsitellään ruoka-teemaa ja muistutetaan kuulijaa lihakarjan kasvattamiseen liittyvistä ympäristölle aiheutuvista ongelmista, kun sademetsää kaadetaan, ja makea juomavesi päätyy karjan janoa sammuttamaan. Levyn aloittavassa Mettiäinen kappaleessa suristaan ja surraan sitä, että mikäli mehiläiset kuolevat sukupuuttoon, kolmasosa maapallon kasveista jää pölyttämättä. Teema, joka myös yhdistää kappaleita on kirjastoympäristö. Näin kerran kirjastossa -laulussa löydetään kirjastosta kaikenlaista katsomisen arvoista, mutta ehdoton huippu on Hannun bongaama legocitymetsikköpoliisikuljetushelikopteri. Kirjastossa kummittelee -laulussa on samaan aikaan sekä jännittävä että leppoisa tunnelma. Kummitukset rakentavat kirjoista linnan, joka muistuttaa siitä, että kirjat ovat kultaa ja timantteja arvokkaampia. Yksi levyn mainioimmista ja oivaltavimmista kipaleista on Aikavaras, jossa harakka varastelee kaikki päivät niin, että perjantaina ottaa lauantain ja lauantaihin tarttuu sunnuntai, kun aikavaras varastaa aikaa. 

Aaronmeiden on tilattavissa keikoille, ja livetilanteessa hän onkin parhaimmillaan esittäessään omia ja keikkatilanteessa improamalla tehtyjä biisejään. Livenä mies ja kitara toimii hienosti, mutta seuraavalle levylle toivoisi musiikillisesti laajempaa skaalaa ja orkesteriin kitaran lisäksi muitakin soittimia.       

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen