Höpinätötterö – Höpsistä pussiin
Höpinätötterö on Janne Laurilan ja Joonas Keskisen muodostama lastenmusiikkiduo, joka perustettiin, jotta he voisivat esittää keksimiään lauluja koko perheelle. Höpsistä pussiin on duon ensimmäinen levy, joka oli myös ehdolla Emma-gaalassa vuonna 2017 vuoden lastenalbumiksi. Duo voi olla joillekin tuttu myös Pikku Kakkosesta, jossa he ovat vierailleet useampaan otteeseen. Nämä pätkät löytyvät Yle Areenasta, ja heidän muita edesottamuksiaan voi seurata Facebookista tai heidän omilta sivuiltaan hopinatottero.fi. Höpinätötterön saa tilattua näppärästi keikalle päiväkotiin tai kouluun Konserttikeskuksen kautta. Roudaaminenkin soljuu sukkelasti, kun instrumentteina on pelkistetysti kitara ja kontrabasso, jotka sopivat erinomaisesti heidän juurevaan tapaansa lähestyä lastenmusiikkia. Levynkansiteksteissä kuvataan hauskasti kunkin kappaleen syntyhistoria tai se, mistä ne ovat saaneet inspiraationsa.
Yhtyeen kotisivulla voi tutustua singlelohkaisuun Kutisee, joka on reipas ralli possusta, jota hyttynen on pistänyt korvan taakse ja jolle apu löytyy hyönteisiä syövistä pikkulinnuista. Kappaleessa kiteytyy yhtyeen huumori ja pelkistetty tyyli, kun kitaran ja basson lisäksi sooloa soittaa kazoo. Höpsistä pussiin on laulu täynnä liioittelua ja höpöjuttuja. Siinä aivastus karkottaa pilvet taivaalta, äiti käskee syömään koko lautasen, mutta hampaat eivät pysty posliiniin, ja pallokin lähtee potkun voimasta kiertämään planeettaa. Kappale on sekä musiikillisesti letkeää menoa että sujuvaa sanailua. “Höpsistä pussiin ja pussin suu kii, hölynpölynimurilla imuroitiin”. Kaikkien koiria tuntevien on helppo samaistua kappaleeseen Heppu-koira, jossa on vastustamaton, mukana laulettava koiraisa kertosäe. Hepun motto on yleismaailmallisesti pätevä ja siihen on helppo yhtyä: “ei ole läheskään niin näläkä kun välillä syö”. Harvoin jos koskaan on tehty rakkaudentunnustusta voileivälle. Sellainenkin löytyy tältä levyltä. Voi, leipää -kappaleessa ollaan niin perusbluesin äärellä kuin olla ja voi, kun soolokin soitetaan oikeaoppisesti tavallisen kitaran sijasta dobrolla. Levyltä löytyy myös ripaus lattarimeininkiä, joka laittaa tanssijalan vipattamaan. Mummo sambaa muistuttaa meitä kaikki siitä, mihin kaikkeen voidaan yltää mummoenergian avulla. Kappaleessa Rohkeushattu palataan juureviin rytmeihin. Sanoituksissa leikitellään hauskalla ajatuksella, että jännittävistä tilanteista voisi päästä näppärästi laittamalla hatun päähänsä. Samalla pohditaan sitä, miten arkisetkin tilanteet voivat jotakuta jännittää. Musiikillisesti kappale on inspiroitunut lännenelokuvien sankareista eli länkkäreistä, noista hattumiehistä rohkeimmista. Levyn päättää hieman perinteisesti kulkuneuvokappaleista iloisesti poikkeava Punainen kulkuneuvo. Levynkansitekstin mukaan idea lauluun tuli Joonaksen kummipojalta, jonka mielestä ralliautoista ja lentokoneista olisi hyvä saada kappale levylle mukaan. Kappale saa uutta tvistiä, kun auto kohtaa tiellä dinosauruksen ja muuttuu transformermaisesti ensin lentokoneeksi ja lopulta kumisaappaiksi.
Höpsistä pussiin levyn kappaleet ovat letkeitä ja yksinkertaisia. Sanoituspuolella liikutaan perinteisten urien ulkopuolella, ja samanlaista rajojen rikkomista voisi ehkä toteuttaa sävellyspuolellakin. Levyltä kuulee sen, kuinka mukava on esittää kappaleita lapsille. Tai kuten yhtye on itse todennut: “satakuusikymmentä aikuista on vaikeampi saada hyppimään tasajalkaa tai heiluttamaan häntää kymmeneltä aamulla”.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen
