Kirja ja cd-levy
Heidi Kantanen, Anne-Mari Kuusisaari & Leena Pantsu (toim.)
Soiva sopan keittämiseen on osallistunut suuri joukko vuosien varrella Keski-Suomen konservatorion ja sittemmin Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijoita. Sopan pääkokkeina ovat toimineet samassa opinahjossa opiskelleet musiikkipedagogi Heidi Kantanen ja saman tittelin omaava, mutta lisäksi lastentarhanopettaja Anne-Mari Kuusisaari. Omat mausteensa soppaan on lisännyt heidän lehtorinsa Leena Pantsu. Ensin ilmestyi keittokirja, josta löytyy 27opiskelijoiden tekemää uutta laulua leikki-ideoineen ja soitto-ohjeineen. Tämän lisäksi kirjasta löytyy vielä loruja ja Paula Kainulaisen piirtämiä kuvia, joissa seikkailevat levyn kaksi keskeistä hahmoa; Pasi Piisamirotta ja jättivompatti Toto.
Musiikillisen keittokirjan alkuun on koottu perusaineksia musiikista osana lasten taidekasvatusta, ja syvällisempää teoreettista näkökulmaa kaipaavalle löytyy lähdeluettelo kirjan lopusta. Kirja alkaa alkulaululla, jonka jälkeen löytyy neljä kokonaisuutta, joihin valitut kappaleet on jaoteltu: Metsänväki musisoi, Vuoden väreissä, Kaikuja maailmalta ja Karmeutta kerrakseen.
Keittokirjasta valittiin 17 kappaletta levylle, joka julkaistiin jonkin aikaa kirjan ilmestymisen jälkeen. Levyn parasta antia ovat monet kappaleet leikkiohjeineen, ja ne soveltuvat erinomaisesti myös päiväkodin pienimmille. Esimerkkinä tästä on kappale Merikalat, jonka sanat menevät kokonaisuudessaan näin: ”Pikkukalat vipeltelee korkealla, mutta isot kalat vaanii matalalla. Myrskyllä merikalat huutaa hui, ja kaikki kalat suojaan ui”. Laulun yhteydessä on soitto-ohje kehärummulle, leikkiohjeet värivarjolle ja soitto-ohje viisikieliselle kanteleelle ja ksylofonille. Toinen oivallinen esimerkki on mainio kappale Paras retki, jossa metsäretkellä voidaan liikkua monin eri tavoin ja soittaa tahtia metsäsoittimilla esimerkiksi kepeillä ja kävyillä. Muita erityisen herkullisia sattumia sopassa ovat Soiva soppa -räppi, jossa esitellään Pasi piisamirotta ja jättivompatti Toto. Räpissä on hauskoja viittauksia ajankohtaisiin, koko kansan tuntemiin räpäyttäjiin. Tutulta kuulostavat mm. kohdat ”tomaatit on ikuisii” ja ”kasvimökis eka, kasvimökis vika”. Toinen maistuva kipale on omaperäinen Piisamirotta parturissa, jossa toinen sankareista ajautuu tilanteeseen, joka uhkaa vakavasti hänen takatukkaansa. Laulussa on käytetty kekseliäästi saksia rytmisoittimena. Vanha, tuttu Aurinko paistaa -loru on saanut uuden bluestuunauksen, jossa lettujen sijaan aurinko paistaakin makkaraa. Toisenkin tutun sananikkarin, Immi Hellénin, runo on saanut uudet sävelet ympärilleen. Jääkiteet ruudussa -kappaleessa kieli on kaunista, vaikkakin vanhahtavaa: ”Jääkiteet ruudussa kimmeltää, kun kuu niihin hohtoa valaa. Niitä poikanen tarkaten tähystää, koko illaks hän ikkunan pieleen jää, niin ääneti aivan kuin salaa”. Levyn päättää hienosti Uni vaeltaa, jonka tunnelmallinen melodia soi kauniisti alun ihmisäänten säestyksellä, joihin liittyy lopussa hienosti muutamia soittimia.
Soivassa sopassa on löydettävissä monenlaisia makuvivahteita, joista osa kaipaisi hieman lisää kypsyttelyä. Gourmet-tasoa ei löydy kaikissa kappaleissa, vaan joissakin lyriikoissa ja leikkiohjeissa on hieman eineksinen jälkimaku. Parhaimmillaan leikki- ja soitto-ohjeet tukevat kuitenkin Michelin-tähtien arvoisesti varsinaisia kappaleita. Kokonaisuudessaan Soiva soppa on monipuolinen maistelumeny musiikin eri genreistä.
Ari-Jukka Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen