Puluboin ja Ponin lauluja
Veera Salmi on kirjailija, joka on aiemmin toiminut lastentarhanopettajana helsinkiläisissä päiväkodeissa. Lastenkirjojen lisäksi hän on kirjoittanut myös aikuisille suunnatun romaanin, mutta lastenkirjat johtavat tilastoa toistaiseksi luvuin 6-1. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti Puluboin ja Ponin seikkailuista, joista ensimmäinen julkaistiin vuonna 2012. Kirjoista on poikinut myös kuunnelmia, TV-ohjelmia ja Kansallisteatteriin näytelmä Puluboin ja Ponin teatteri. Suosion siivittämänä Puluboi ja Poni lennähtävät myös valkokankaalle Mari Rantasilan ohjaamassa elokuvassa elokuussa 2018. YLE Areenasta voi katsoa kaksikon edesottamuksia Puluboin ja Ponin Juujuutuubista.
Kirjojen pohjalta tehdystä lastenmusikaalista olivat vastuussa Jukka Rantanen laulujen sanoittajana ja Maija Ruuskanen, joka on mm. säveltänyt ja sovittanut kaikki tämän levyn laulut. Maija Ruuskanen on ollut monessa mukana. Hän on lastenmusiikin lisäksi säveltänyt mm. oopperan ja on muutenkin monipuolinen muusikko ja esiintyjä.
Puluboi on Hakaniemen torilla asusteleva pulu, joka rakastaa mainoksia ja bullaa. Se ei tykkää r-kirjaimesta, eikä siksi käytä sitä puheessaan. Toinen ystävyksistä, Poni, on oikeasti tyttö nimeltään Mai, joka haluaisi olla ennemmin Kallion kaduilla laukkaava poni kuin yksinäinen pieni lapsi. Levyn aloittava Mukavaa tiistaita antaa heti käsityksen siitä, mitä tuleman pitää. Se sisältää räväkkää, hetkittäin banjolla höystettyä ameriikan meininkiä ja sanoituksilla ilottelua, jonka teemana ensimmäisessä kipaleessa on linnun rakastamat mainokset. Sellaista tuotetta ei olekaan, jota ei löytyisi hintaan 1,99. Kahdessa seuraavassa kappaleessa kiteytyy Veera Saaren absurdi huumori, joka kolahtaa varmasti eskari-ikäisiin kuulijoihin. Kun minä plumpsahdin munasta kertoo tarinan Puluboin lapsuudesta, identiteetin rakentumisesta ja kasvusta kohti ylpeää puluutta. ”Kaupunkibulu on eli juttu kuin saalessa pesivä lokki”. Kakkalallia on tarina lehtienkin sivuilla käsitellystä Helsingin torien lintusodasta, jossa vastakkain ovat kahvilanpitäjät ja siipiveikot. Laulun nimikin jo kertoo siitä, minkä salaisen aseen pulut ovat löytäneet. Kiivaan räppäyksen lomassa oman osansa saavat myös kireät EU-direktiivit.
Levyltä löytyy useita kappaleita, joiden lyriikat on suunnattu varttuneemmille kuulijoille. Hyvä esimerkki on Helsinkiin, Helsinkiin, jossa heavykitaroiden säestäessä lauletaan mahtipontisesti: ”Tervetuloa Helsinkiin, Helsingin hermomeni -kerhoon. Hermonsa menettäneet antavat toisilleen tukea torstaisin”. Samaan kategoriaan kuuluu Olavi Uusivirran tulkitsema Rähisevät pojat rannalla. Siinä on yhdistetty Mikko Alatalon Maalaispoikaa, Viulunsoittaja katolla -musikaalia ja punkahtavaa rähinärokkia varsinonnistuneesti, mutta kohderyhmä on hieman hakusessa. Levyltä löytyy vielä kaunis ja haikea Tuutilullaa, jossa torvet kruunaavat upean musiikillisen kokonaisuuden. Eikä bassosooloakaan tarvitse pelätä, vaikka usein sellaista pelottavaksi väitetäänkin.
Kokonaisuutena levy on kunnianhimoisesti tehty. Mutta lastenlevyksi siinä on yllättävän monta rajusti soitettua kappaletta, jotka voivat pienimpiä jopa pelottaa. Levyn kohderyhmäksi voisi kuvitella 6-9 vuotiaat, vaikkakin kakkahuumoli pulee valmasti myös nuolempiin.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen