Freija – Kiekkumaralla, Kansanlauluja lapsille
Suureen suosioon noussut Kiekkumaralla julkaistiin alun perin jo kymmenen vuotta sitten kirja-levy-yhdistelmänä osana Tammen Lasten parhaat -kirjasarjaa. Nyt yhtyeen 2016 perustama oma levymerkki, Freija Musiikki Oy, julkaisi uudelleen tämän hauskoja koko perheen kansanlauluja sisältävän levyn, jota voi tilata edulliseen hintaan suoraan yhtyeen nettisivujen kautta. Kappaleista löytyy maistiaisia vaikkapa Youtube-palvelun kautta. Yhtyeen muusikot ovat huippuammattilaisia ja tämän yhteisen yhtyeen lisäksi he ovat monessa mukana niin kansan- kuin lastenmusiikinkin saralla useimmille tutuissa kokoonpanoissa kuten Värttinässä ja Tuttiorkesterissa.
Sama kokoonpano kiertää erilaisella ohjelmistolla niin koulukonserteissa kuin kansanmusiikkifestivaaleillakin. Freija on niittänyt mainetta ja saanut mm. Etno-Emman vuonna 2011, ja heidän uusin varttuneemmalle väelle suunnattu levynsä Liki pääsi jaetulle ykköstilalle Kansanmusiikki.fi-sivuston ja Kansanmusiikkilehden järjestämässä Vuoden kansanmusiikkilevy 2015-äänestyksessä. Lastenmusiikissa Freija on ollut tekemässä Jouluversoa, Piilometsän säveliä ja viimeisimpänä 2013 Tämän kylän lapsii -levyä yhdessä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa.
Kiekkumaralla levyllä monilahjakkaat multi-instrumentalistit soittavat kiehtovia instrumentteja nenäpillistä, jouhikon kautta munniharppuun, mutta mukaan mahtuu toki tutumpiakin soittimia viulusta kanteleeseen. Levyllä kuultavista soittimista suhistuspuun voi veistää vaikka lapsi itse. Levyltä löytyy monille tuttuja kappaleita, joista esimerkiksi Kukkuu kukkuussa on apea ja melankolinen tunnelma, kun kultaa odotellaan saapuvaksi Saimaan rannalla. Laulusta on väännetty myös lapsille suunnattu versio, jonka päähenkilönä on käen sijasta nukkuva pikkulanttu. Levyn nimikkokappale Kiekkumaralla edustaa iloisempaa pelimannimeininkiä, ja sen sanomaa on tunnetusti väännetty isompien poikien suuhun. Monissa levyn kappaleissa laulu on pääosassa, eikä säestykseksi tarvita juuri muuta kuin munniharppu, kuten levyn mainiosti aloittavassa Aloitan minä laulamaan -kappaleessa. Ukolla ja akalla -kappaleessa säestykseksi riittää a cappella, eikä kalevalaisen kaikulaulun Mitkä nuo merellä uivat tarvitse sekään soitinsäestystä taustakseen. Levyltä niin ikään löytyvä Oli ennen Onnimanni on tuttuakin tutumpi kaikulaulu, jossa alkutavuja harjoitellaan pelkän kanteleen säestyksellä. Kielen melkein solmuun saattavia kappaleita ovat oivalliset Ololonkos ja Pyykit nyyttiin, jotka todella haastavat pienten ja varttuneempienkin suun hienomotoriikan. Klassikkosatu Kettu ja korppi on myös löytänyt tiensä levylle. Vaikka versio on erilainen, niin tarina on tuttu; imartelu saa varomattomaksi, ja juusto päätyy lopulta ovelamman suuhun. Tiu vou vou toimii hyvänä muistiharjoituksena, kun talonpojan vuodet ovat täynnä, ja laulaja saa palkaksi aina yhden uuden eläimen lisää. Jokaisella eläimellä on myös nimi, joka täytyy muistaa pitkää litaniaa luetellessa kuten ”hevonen Himmerhirst, kissa Kimmernau ja kukku Kuukernuppi.” Rup, rup, rullaa on puolestaan tyypillinen nonsense-versio Hura, hura häitä -laulusta. Tässä versiossa elävyyttä esitykseen tuo taustalla kuultava beatboxaus.
On loistavaa, että tämä mainio ja aiemmin loppuunmyyty teos on saatu uudelleen julkaistua. Yhtye on erinomainen soitto- ja laulutaidoltaan, ja erityisesti lauluosuudet ovat aivan omaa luokkaansa. Tätä monisävyistä ja tunnelmallista kokonaisuutta voi huoletta suositella kaikille.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen